Paksu Leidi on vähän "huono" näitten tunnustusten kanssa, kun ei tunne monia bloggaajia.. Kävin kuitenkin tuolla
"Saaripalsta"-sivulla ja ihastelin Sailan kissoja ja koiria, eläinrakas kun olen.
Santra lähetti tämmösen Substance-blogitunnustus-kuvan ja tähän tunnustukseen kuuluu:
1. Kiittää blogin lähettäjää
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään..
Kröhöm..No joo... Siis....
1. Kiitos tästä kauniista kuvasta ja tästä mahdollisuudesta tunnustaa jotain itsestäni..(niin, kummallekos tämä kiitos nyt kuuluukaan?
Santralle vai
Sailalle, jolta tää vissiinkin alunperin lähti..??) Tässä meni nyt molemmille kiitosta!
2. ja
3. Täytyy nyt rehellisyyden nimessä
tunnustaa tämäkin, että en tiedä kahdeksaa bloggaajaa vielä ja Santralle en viitsi uudelleen lähettää tätä samaa....
Ja ne kahdeksan satunnaista asiaa...Hhmmm...mietitäänpä hieman..
1. Huolimatta nimestäni ja ulkonäöstäni,
en ole koskaan ollut dietillä, enkä noudattanut minkäänlaista "ihme"-ruokavaliota. Kerran kokeilin mehupaastoa 5 päivää, mutta sekään ei tapahtunut mitenkään laihtumisen vuoksi, vaan halusin tietää, tuleeko paastoamisesta "ihana, euforinen" tunne, niin kuin monesti kuulee väitettävän. Paaston piti jatkua vielä 2 päivää, että olisi tullut viikko täyteen. Mutta mehut loppui jo viidentenä päivänä enkä ehtinyt kauppaan (oli lauantai) ajoissa hakemaan lisää... joten päätin päättää sen kokeilun siihen. Mitään erikoista tunnetta ei tullut, mikäli ei oteta lukuun jatkuvaa täyden mahan tuntua, kun piti niin kauheesti juoda niitä mehuja. Yhtään kertaa ei ollut nälkä eikä semmonen olo, että heikottais, maha oli jatkuvasti TÄYNNÄ.. Että en osaa sanoa suosittelisinko mehupaastoa vai ei..?? Jokainen päättäköön itse tykönänsä.
2. Tämä asia tulikin jo kerran kerrottua neulomusten yhteydessä. Että
en siis aikaisemmin ollenkaan viitsinyt tehdä sukkia, kun sain niistä aina eri kokoiset. Ensimmäinen sukka oli löysästi kudottu ja toinen oli kiree.. Mutta kun noi toisten (Santran, esim.) tekemät sukat näytti aina niin herkullisilta, niin päätin kokeilla kutoa molempia sukkia yhtäaikaa, että jos se sitten onnistuisi. No. Onnistuihan se. Ensin teen sukanvartta n. 5 cm, sitten vaihdan toisen sukan varteen ja teen sitä saman verran, sitten kudon koko varren kantapäähän asti ja samaten toisella kutimella. Ja sitä rataa jatkan. Aina samalla kertaa ja samana päivänä vähän molempia sukkia. Näin käsiala pysyy samana. Jos ensimmäisestä sukasta tulee löysä, niin tulee toisestakin. Tätä hommaa suosittelen muillekin. Sitäpaitsi, sukat valmistuu kerralla molemmat!
3.Tunnustan, että
olen ollut vähän "kielihullu" tässä vuosien mittaan.. (voitte sitten päätellä, että onko siitä ollut mitään hyötyä?) Koulussahan opeteltiin englantia ja ruotsia. Minulla olikin ruotsi ensimmäinen kieli, eikä englanti, niinkuin nykyään useimmiten on. En jatkanut lukioon, joten saksat sun muut jäi kouluaikana oppimatta. Mutta nyt aikuisena...!! Meikäläinen yritti ystäväporukassa päntätä saksaa tähän kalloon. Käytiin aika monta kirjaa läpi ja kyseltiin saksankielen taitoisilta kielioppiasioista... Sitä ennen oli venäjä ohjelmistossa (n. 20 vuotta sitten..Paksu Leidi on siis aika iäkäs..) ja ranskaakin piti vääntää yksityisopettajan kanssa.. No. Mikä hyöty näistä on ollut? Muistanko yhtikäs mitään? No en! En ainakaan ranskasta... jotain epämääräisiä "mitä kello on?" taikka "olen suomalainen" tjms. Eihän niitä voi koko ajan hokea kuin jotain mantraa. Venäjä meni aika hyvin niin kauan kun oli joku, jonka kanssa puhua sitä, mutta sitten venäjänkieliset ihmiset halusivat puhua suomea, joten.... Unohdus on armeliasta, silloin kun unohtaa ikäviä asioita. Mutta taidot soisi pysyvän päässään. Eikä ne pysy kuitenkaan... Harmin paikka! (Ehkäpä en osaa enää ajaa polkupyörälläkään!!??)
Onpas tää tunnustaminen raskasta..
4. Hulluuksista tuli mieleeni, että tuo kutominen (kait pitäis käyttää sanaa "neuloa", se olis kait oikeeta suomea) on kans yksi harrastus, joka pistää ihmisen
hamstraamaan ihan hulluuteen asti
lankoja. Minkäs sille teet, kun koko ajan värit ja mallit pyörii ajatuksissa. Ihastut johonkin lankaan, sen koostumukseen ja väriin..ja siinä sitä ollaan! Kävelet kaupasta ulos mukanasi 12 kerää sitä lankaa! Eikä ollut tarkoitus ostaa lankoja. Täytyy
tunnustaa, että näin on käynyt monestikin. Ja lisää on tulossa. Ehkäpä postailen niitä lankaostoksiani tähän jatkossa. Odottakaapa vain!
5. Tunnustan, että rakastan eläimiä. Ensimmäinen lemmikkini oli marsu, silloin olin vasta n. 3-vuotias. En kylläkään paljon muista siitä ajasta, muuta kuin, että marsu tykkäsi mennä puseron alla, pimeessä ja kapeassa hihassa. Se kutitti kivasti. Seuraava lemmikki oli kani. Valkoinen ja punasilmäinen. Siitäkin tuli vähän hupsu, kun se sai olla sisällä... Se alkoi syömään tapetteja, otti hampaisiinsa alhaalta tapettia ja päällä vetäisi ylöspäin, niin että tapettia irtosi pitkälle ylös. Se oli pakko antaa pois. Vanhakin se jo oli. Tässä välissä oli kaksi kanarialintua, sitten tulivat kissa, jälleen kissa ja koira, toinen koira..jne.. mahtuupa siihen pari undulaattiakin väliin. Nyt on taasen jo toinen koira menossa... Ehkäpä se jää viimeiseksi. Lemmikieläimen pito vaatii niin paljon energiaa ja huolehtimista, että enää ei jaksa panostaa niihin, pitää säästää voimiaan johonkin tärkeämpään.
6. Tunnustan, tykkään tanssimisesta! Isäntä myös tykkää, joten hänen kanssaan on sitäkin puolta tullut harrastettua. Nykyään tämä on vähän kuihtunut tämä tanssipuoli, kun tarvitsemme kunnon tanssisalin, kunnon orkesterin, kunnon seuran ja kunnon inspiksen! Vähän liikaa "kunnon" asioita ja sitten kun oikeesti tarvitsisimme KUNNON, joka tässä hiipuu koko ajan.. (vaikka tanssiminenhan sitä kuntoa kohottais!) Olemme aika kranttuja tässä asiassa.
7. Joku vuosi sitten tein sellasen keittiösiivouksen, että
heitin kaikki ns. "vieraskupit" mäkeen, pois, roskiin, OUT. Ne kun on sellasii pieniä, ei niistä saa tarpeeksi kahvia, eikä niitä edes käytetä koskaan. Vievät vaan tilaa kaapeissa. Muki se on joka rulaa! Ostin sitten noita Kerman Saven mukeja, joita Tuijakin toi meille, Isännälle ja Emännälle. Ne on ihan tarpeeksi "hienoja" meidän vieraillekin. Tai ainakin kaikki joutuu nyt juomaan niistä, kun ei muitakaan ole..! Ja niihin mahtuu kahvia tarpeellinen määrä. Tai teetä. Saman homman tein Isännän vanhalla kotipaikallakin, kun kaikki oli tuonu sinne vanhat vieraskuppinsa. Eikä kukaan kuitenkaan halunnut juoda aamukahvia niistä. Kesälomalla! Kaikkihan halus vaan oikeen ison mukin. Eiku roskiin vaan ja mukeja tilalle! Paksu Leidi on joskus oikeen tomerakin.
8. Viimeinen...
Tykkään tehä "outoja" ruokia. Onneks Isäntäkin on tykästynyt näihin exoottisiin makuihin, joskus välillä vähän yskäsee, kun syö oikein chilillä maustettua keittoa. Eipä silti, kyllä kaikki vanha hyvä suomalainen perinneruokakin maistuu hyvältä välillä. Olen ja olemme siis kaikkiruokaisia. Jotenkin vaan tuo italialainen ruoka vetää puoleensa, lasagne, pizza, risotto...Ei me kylläkään enää tilata ravintolassa tämmösiä, kuten lasagnea (jollei sitten olla Italiassa matkalla). Syy: kotona osataan tehdä jo parempaa kuin ravintolassa! Näin on näreet. Kysykää vaikka Isännältä, hän todistaa ja allekirjoittaa tämän. Isäntä on itsekin innostunut ruoanlaitosta ja osaa yhtä sun toista hyvää tehdä. Mutta ei me vielä olla niin eteviä, kuin Isännän kaksoissiskot ("tytöt"). Tytöt vetää afrikkalaista, thaimaalaista, taikka "vaikka-minkä-maalaista" ruokaa ja hyvää sellaista, tuosta noin vaan. Että terkkuja vaan heille sinne..!!
No niin. Tuossa sitä oli kertomusta, kahdeksan satunnaista asiaa meikäläisestä. Toivottavasti viihdyitte seurassani. Paksu Leidi kiittää ja kumartaa ja poistuu hetkeksi, kenties kutomaan sukkaa tai keittelemään chilikeitoksiaan..
...
